Avaimen kasvatit

Vasemmalta oikealle: Late ja Heikki + Cherry eli Sirpa
Suomalaiset nimet kunniaan

17.9 sain olla katsomassa live synnytystä, kun rakas mussupossuni Ode alkoi poikimaan.
Aamulla kun herään käyn ekana katsomassa sinsut ja juuri ennen kun lähden töihin. Olin jo pukenut takin ja kengät jalkaani, kun kävin vielä tsekkaamassa sinsulan. Ode "steppaili" omituisesti häkissä ja heittäytyi välillä selälleen. Pakko oli töihin soittaa, että tulen myöhemmin. 8.50 huomasin että jotain tapahtuu ja uros poikanen syntyi jo 9.00. Kävin keittämässä itselleni aamukahvit ja kello 9.10 kun tulin uudestaan sinsulaan Ode synntti toisen pennun, ihanan tytön silmieni alla. Aika raa'an näköistä hommaa on...

En sen enenpää viitsinyt Odea häiritä, katsoin että kaikki on hyvin ennenkun ennen kymmentä lähdin töihin.
Töiden jälkeen punnitsin vasta pennut, poika painoi 45g ja tyttö 37g. Kummatkin ovat väritykseltään ihania stankkuja. Stankkuja olimmekin vailla Ja tässä tässä pentue numero 14. uros Siperia eli Sipe ja naaras Alaska, joka on tutummin vaan Tiuhti Älkää kysykö miksi....

Onnea vielä kerran! Ihana tuo halikuva!

Kiitti Nää stankut on kyllä jotai aivan ihanaa. Mä olen aina tykännyt stakuista, oli puhdaslijainen tai ei. Silloinkun mulla oli vaan eka sinsuni Ninja olinkin vissiin eka joka Kingis-Maaritlta oli kysynyt stankkua...

Olis muuten kiva kuulla lisää noita synnytystarinoita! Voisit kirjottaa varmaan kokonaisen esseen niistä, kun kokemustahan sulla ainakin riittää! Nyt kun itelläkin voisi joskus ehkä tulla poikasia noiden ihmispoikasten lisäksi...

Meillä sinsut on noin 80% synnyttänyt juuri siinä 6-8 aikaan aamulla. Tää oli jo toinen kerta kun olin toihin lähdössä ja joutunut soittamaan, että tulen myöhemmin. Eka tapaus oli kun Shanghai poika syntyi. Eka poikue mikä meille tuli stankku naaras Ninjasta (ja dark ebony Afredista) syntyi kun olin ehtinyt jo töihin. 2 pentua tuli (stankku naaras Edwiina, asuu Antiques sinsulassa ja black ebony Edward), joista Edwardin syötin viikon ajan 2 tunnin välein äidinmaidon vastikkeella. Valitettavasti Edward menehtyi myöhemmin.

Kyllä noi kaikki synnytystapaukset muistan, 2007-2008 vuosi olikin se surullisin, mistä ei jäänyt kuin huonoja muistoja. Kun Tigris oli poikimassa, mullahan oli viritetty läppäri poikimishäkin eteen ja siittä suora webbikamera yhteys olohuoneeseen. Pelkäsin, että jotain tapahtuu kun Tigru oli niin ISO. Ekan ja toka pennun syntymää en ehtinyt livenä näkemään, mutta kuolleen sikiön kylläkin. Faith oli tupsauttanut beige pojat työpäiväni aikana, mutta näiden jotka synnyttää jo toistamiseen, en enään jännitä niin kuin jotka synnyttää ekaa kertaa esim. Juhon Mangou. Vaikka mä vannoin että Juho saa stressata Mangoun kanssa, niin kyllä mä edelleen stressaan.

Odottakaapa vaan kun marraskuu lähestyy ja Miinan laskettuaika. Silloin tämä muija ei pysy pelihousuissaan ja jos bläkkäri syntyy niin huuto kuuluu Rovaniemelle asti. Onneksi sen jälkeen seuraavat jännitettävät on vasta ensi keväänä ja sekin yhteistyöpoikueen merkeissä...

Kumpa vain pian saisi itsekkin laittaa poikasuutisia tänne. Jännitys alkaa mulla olla hillitön tuon timsku likan suhteen. Voi kun kaikki menisi hyvin ja tyttö saattaisi terveen/terveet naperot maailmaan se on pääasia ja pienenä salaisena toiveena luonnollisesti se timantti vauva

Kyllä se timantti sieltä tulee
Mulla on sellanen fiba et siel on yksi timantti ja yksi violetti...

Paljon onnea uusista poikasista! Vaalea tyttönen on tosi nätti ja pienet stankkuset ihan super-söpöjä! Miten ne voikin olla noin pieniä..

Ja kiva lukea chinchujen synnytystarinoita.

Pikku stankut kehittyy, mutta paino pysyy samassa.
Tiuhti on edelleen pienenpi kuin veliensä, mutta Odelta kyllä maitoa tulee joten en ala vielä vastiketta antamaan.
Kovia ovat menemään ja vähän maistellaan jo heinänkortta...

Parin viikon päästä vierotan Sirpan, Laten ja Heikin eroon äideistään.
Nopeasti se aika menee...vastahan ne syntyi...

Eikös se niin ollut että kaksi nisää chinchillalla vain on? Vai oliko enemmän?
Ja oliko etutassujen välissä? Näkyykö se ihan selvästi että maitoa tulee?

Juu, kaksi nisää on siinä etutassujen takana jonkinverran.
Mä kokeilin Odelta ton maidon tuotannon niin, että painoin nisien vierestä ja tuli maitotippa päähän.
Nisien ympäriltä karvat on myös kosteat ja Faithilla ei ole edes karvoja ympärillä.

Noi nisät tulee paremmin esille, kun naaras on loppuvaihdeessa tiineenä.

mä itse oottelin pari päivää synnytyksestä (kun oli ensi synnyttäjä) ja tarkkailin vauvojen painoja. painot lähti toisena päivänä hitaasti nousuun niin tiesin maidon tuotannon lähteneen käyntiin mä en harmikseni ollut paikalla näkemässä vauvojen syntymää, ehkä toisen poikueen kohdalla pääsen katsomaan. meillä kyllä sinsulassa huomasi että vauvat oli syntynyt n.10,30 menin sinsulaan kaikki pulputtivat ja hyppivät pitkin häkkejä, normaalisti porukka kyllä oisi unten mailla etenkin ylpeä isä viereisestä häkistä alkoi säksättämään mulle on ne vauvat niin mahtavia.

Kyllä se poikasten syntymä ja hoito on maailman ihanin asia. Itse olen ihan hysteerinen vauvojen kanssa ekan viikon punniin ja pitelen ja tutkailen lasten hyvinvointia. Naaraan tiineyden loppuvaihekkin on hyvin hermojaraastavaa hommaa kun aina sitä vain pelkää jos jotakin sattuu. Itse huomasin eilen harmikseni ettei mein timanttilikka taidakkaan olla tiine. Nooh jospa neiti vielä mut yllättäis positiivisesti joskus.

Mitä noihni nisiin tulee laskin eilen, että katalla olisi 6 nisää. 3 molemmilla puolella mahaa. Ensimmäinen etutassujen luona, toinen navan kohalla ja kolmas takajalan "sisäpuolella". Ööööf olipas vaikea selitys

Pitää tarkistella noi naaraat paremmin, mutta ainakin kaksi nisää on paremmin esillä kuin muut...

Juu kyllä niitä nisiä löytää ilman että pahemmin edes syynää.. tai sitten mulla on nisä-mutantti hiiiwiö kotona

Mä tein bongauksen neljästä nisästä, mutta kaksi ekaa kyllä törröttää kaikista näkyvämmin "koe-eläimellä".

Meillä alkoi sitten tänään Alaskan käsinruokinta
Paino ei meinaa millään nousta, velipoika on jo 2xisompi...toivottavasti tyttö selviää!

noh todistetusti on ainakin enemmän kuin kaksi

tsemppiä pienen hoitoon, toivotaan parasta <3

Joka päivä oppii jotain uutta, vielä sinsujenkin suhteen

Toi tyttö tuo mulle kyllä harmaita hiuksia.
Ei se meinaa halua syödä vastiketta, eikä sillä nähtävästi ole edes nälkä.
En mä viitsi pakkoruokkia sitä, kun nenästä tuli jo maitoa...
Tytteli on muuten ihan pirteä, eikä mikään aneeminen. Viipottaa kuin veliensä, mutta paino ei vaan nouse.
Maistelee jo pellettiä ja heinääkin

Jos se tosta selviää, niin mini-chinchillaksi se varmasti jää

Mirkku jäi kotiin, en uskalla sitä myydä mihinkään. Vieroutuksen jälkeen se muutti äitinsä kanssa asumaan.
Tuskin siittä mikään jalostuseläin tulee, mutta se jää nähtäväksi.

Meillä on hiljaista kuin huopahattu tehtaalla, Miinan poikasia odotellaan vieläkin. Piano nousee vielä, saa nähä koska poksahtaa vai onko vaan muuten ruokahalu lisääntynyt